Bertel Nyberg (1882–1968) oli yhdistyksen perustajajäsen ja keskeinen vaikuttaja yli 30 vuotta.

Kasvatuslaitoksen yliopettajana uransa aloittanut, Sakari Topeliuksen tyttärenpoika Bertel Nyberg oli 1900-luvun alkuvuosikymmeninä yksi Suomen aktiivisimpia vapaaehtoisen lastensuojelun edistäjiä.

 

Nyberg oli myös alusta pitäen mukana perustamassa Koteja Kodittomille Lapsille Ry:tä. Hän työskenteli järjestön pääsihteerinä vuodet 1922–1945 sekä toimitusjohtajana vuodet 1945–1955.

1920-luvulla Nyberg toimi myös Kansainvälinen Lasten Apu -järjestön sihteerinä sekä useissa muissa lastensuojelualan luottamustehtävissä Suomessa ja maailmalla.

 

Koteja kodittomille Lapsille –järjestössä Nyberg oli sijaisperhehoidon uranuurtaja ja suunnannäyttäjä. Nyberg piti erityisen tärkeänä lastensuojelun koulutuksen ja alan tieteellisen perustan vahvistamista. Itse hän väitteli lastensuojelun alalta vuonna 1931.

 

Bertel Nyberg tutki ja kirjoitti lasten asemasta etenkin historian, kansatieteen ja mytologioiden näkökulmista. Vuonna 1929 teoksessaan Lapsi kautta vuosisatojen hän loi laajan katsauksen muinaisaikojen ihmisten suhtautumistavoista lapsiin ja lapsuuteen. Vuonna 1945 hän työsti samasta teemasta lyhyemmän teoksen, Ami Hauhion kuvittaman Tähtien suojatit maan povella.

 

Näistä teoksista piirtyy esiin kirjoittaja, joka suree kautta aikojen aikuisten mielivallan alla olleita lapsia ja näiden karmeita kohtaloita. Nyberg ei ihaile myöskään oman modernin aikansa patriarkaattista länsimaista kulttuuria, jonka suhtautumisessa lapsiin ja hoivaan hän näkee vahvasti parantamisen varaa: ennen ei aina ja kaikkialla suinkaan ollut julmempaa.

 

Vuoden 1929 kirjansa Nyberg aloittaa isoisänsä Sakari Topeliuksen sitaatilla. Saman sitaatin voisi nähdä Nybergin mottoa omassa elämässään: hän teki elämäntyönsä kirjaimellisesti hennoimpien lastenäänien hyväksi:

 

                                                                                       Menneisyys on jo osansa saanut,

                                                                                       Nykyisyys valvoo itse oikeuksiansa,

                                                                                       Tulevaisuus – – – puhuu meille

                                                                                       hennoin lapsenäänin lausuen: tee

                                                                                       tee minun hyväkseni työtä, minä

                                                                                            sitä eniten kaipaan!