Lastensuojelulain myötä yhteiskunta otti vastuuta lasten kasvatuksesta. Kunnat velvoitettiin muun muassa ottamaan lapsi huostaan, jos tämän vanhemmat olivat kuolleet tai kykenemättömiä tarjoamaan riittävää hoitoa lapselle oman sairautensa, ymmärtämättömyyden tai juopottelun vuoksi.

Lain tultua voimaan Koteja Kodittomille Lapsille -yhdistyksen asema kentällä vakiintui ja se noteerattiin virallisesti kasvatti- ja ottolasten parissa toimivana organisaationa Suomessa. Tämä helpotti yhdistyksen asiamiesten valvontatyötä: uuden lain myötä tarkastuksia hankaloittaville tai tietoja pimittäville kasvattiperheille saatettiin määrätä sakkorangaistus.

Yhdistyksen ja kasvatusvanhempien välille vaadittiin nyt kirjalliset huoltosopimukset. Sopimustekstin mukaisesti lapsen kasvatusvanhemman tuli mm.:

– antaa kasvattilapsen ruokailla ja asua muun perheen kanssa

– järjestää tälle terveellinen, tarpeellinen ravinto

– järjestää oma vuode ja siistit vuodevaatteet

– tarjota vuodenajan mukaiset siistit vaatteet ja jalkineet sekä koulutarpeet

– harjoittaa lasta hyödyllisissä askareissa ja töissä häntä niillä liikaa rasittamatta

– kohdella lasta hellyydellä ja vakavuudella niin kuin omaa lastaan

– olla lapselle hyvänä esikuvana

– kaikki halventavat viittaukset lapsen turvattomuuden syihin olivat jyrkästi kielletyt

(KKL Vuosikertomus 1938)