Kodittoman lapsen päivä
Kodittoman lapsen päivällä kiinnitettiin huomiota turvattomiin ja vaikeuksissa olevien perheiden lapsiin.
Kodittoman lapsen päivä perustettiin nostamaan julkisemmin esiin ne lapset, joiden arjesta puuttui perhe tai hoivaa ja rakkautta vakavan laiminlyönnin tai kotiväkivallan vuoksi.
Kodittoman lapsen päivän juhlapuheissaan ja julkilausumissaan yhdistys pyrki vaikuttamaan suuren yleisön lisäksi päättäjiin. Heitä muistutettiin vastuustaan varmistaa ja toteuttaa kaikkien lasten oikeus saada kiintymystä ja turvaa ja oikeus tuntea itsensä merkityksellisiksi, tärkeiksi ihmisiksi.
Kajaanissa lamavuonna 1991 yhdistyksen hallintoneuvoston puheenjohtaja Juha-Veikko Hiekkaranta muistutti puheessaan päättäjiä vaaroista, joita sosiaalimenojen leikkaamiset ja tulosvastuuajattelun tuominen sijaishuoltoon toisivat mukanaan:
”Tulosajattelu on tervetullutta, kun puhutaan nykyisten voimavarojen oikeasta kohdentamisesta, mutta jos tulosajattelu rajataan lyhytnäköisesti tämänhetkiseen tilanteeseen ja pelkkiin taloudellisiin laskelmiin, se arveluttaa lastensuojelun ammattilaisia. .–.
(Sijaishuollon) Tehtävät vaativat suurta asiantuntemusta, paljon aikaa ja yksilöllisiä ratkaisuja jokaiselle sijaishuoltoa tarvitsevalle lapselle.”
90-luvun lama palautti leipäjonot Suomeen. Joulukuussa 1993 kiemurteli yli 400 ihmisen leipäjono Pelastusarmeijan edessä Helsingin Castreninkadulla.
Valokuvaaja: Jokiaho, Arja, kuva Työväen Arkisto
Vuonna 1994 yhdistyksen toiminnanjohtaja Mirja Winter-Heikkilä puolestaan totesi Mikkelissä Kodittoman lapsen päivän puheessaan, että Suomea oli 1990-luvulla koetellut syvin talouslama sitten toisen maailmansodan. Työttömänä oli joka viides työikäinen ja nuorison osalta työttömyysluvut ovat noin kaksinkertaisia. Vanhempien työttömyydestä kärsivät myös ja erityisesti heidän lapsensa ja tästä puhutaan liian harvoin, Winter-Heikkilä huomautti.
”Talouslaman seurauksena (–) valtio ja kunnat supistivat muun muassa perhe- ja koulutuspalveluitaan. Supistukset tuntuvat välittömästi lasten jokapäiväisessä elämässä. Säästöt esimerkiksi koulutuksessa saattavat vaikuttaa nykylasten elämään pysyvästi myös heidän aikuisiässään.
.–. Lapsella on mahdollisuus kehittyä oikeamieliseksi ihmiseksi, jos hänen elinympäristönsä on oikeudenmukainen. Tuon ympäristön luominen on aikuisten asia. Se on meidän lastensuojelujärjestöväen asia. Se on meidän kaikkien yhteinen asia.
